21. huhtikuuta 2018

Kirjaimellisesti viimeiset hankilaukat

 1.
 2.
3.

Otsikolla en tarkoita itseäni, vaan kaveriani Neaa (linkki Instagramiin). Itse suoritin viimeiset hankilaukkani jo aiemmin, mutta Nea pääsi lumihankeen hevosensa Nebun kanssa vielä 5.4, joka taisikin olla kirjaimellisesti viimeinen mahdollisuus päästä menemään hangessa. Seuraavana päivänä nimittäin iski kunnon sadekuuro, jos nyt oikein muistan. Onneksi päätimme Nean kanssa pitää juuri tuolloin kuvauspäivän! Sää oli mitä ihanteellisin omalle kuvaukselleni, sillä ilma oli sopivan pilvinen, mutta valoisa. Kuvia kertyikin noin 600, mutta poistelin niitä aika rankalla kädellä. Lopulta kuvia jäi noin 250 ja sekin tuntui paljolta. Ainakin siinä kohtaa, kun muokkailin kuvia yksitellen..

4.
5.
6.
7.

Päätin heti kuvia katsellessani, että näistä haluan tehdä postauksen ja onneksi sainkin luvan! Täytyy nimittäin myöntää, että näihin kuviin olen oikeasti tyytyväinen. Onnistuin saamaan kivoja kuvia asetuksia muokkaamalla. Asetusten muokkaaminen sujuikin todella helposti, sillä koulussa kameran käyttö on tullut jo sen verran tutuksi. Ainut ongelma oli kuvien tarkennus ja käytinkin automaattitarkennusta. Se ei tahtonut välillä ehtiä tarkentamaan kohteeseen tarpeeksi ajoissa, mutta onneksi suurin osa kuvista tarkentui. Lisäksi sain suoristaa muutamia kuvia niiden ollessa liian vinoja. Tämähän on ollut ongelmani jo pitkään, mutta nyt otin vinoja kuvia vain ollessani kyykyssä. Jotain kehitystä on siis tapahtunut!

 8.
 9.
10.

Mikä oli suosikkikuvanne?

15. huhtikuuta 2018

Mitä hevosmessuilta jäi käteen?


Viime viikonloppuna Tampereella oli taas Hevoset 2018 -messut, joissa olin itsekin mukana kävijänä. Eihän sitä nyt jokavuotista perinnettä voi katkaista! Tämä vuosi olikin kuudes peräkkäinen vuosi, jolloin olen ollut messuilla. Siksi petyinkin hiukan tämänvuotiseen ohjelmaan. Rotunäytökset ja estekisat olen jo nähnyt enkä rotuesittelyä siksi mennytkään katsomaan. Toki messuilla oli paljon muutakin ohjelmaa, mutta ehdin seuraamaan niitä kovin vähän. Blogiin julkaisusta "Suunta kohti hevosmessuja" -postauksesta poiketen päädyin messuille jo lauantaina, jolloin mm. tuo minua kiinnostava kouluklinikka jäi näkemättä.


Päädyin vähän vahingossa seuraamaan ohjelmaa nimeltä Coaching with Connection: Istuntademo ratsastajien kanssa. Tuosta nyt en niin välittänyt, mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti sisällöstä. Sain nimittäin lisää infoa istuntaan ja sen käyttämiseen liittyen. Toki saattaa olla, etten muista enää ratsastaessa niitä vinkkejä, jotka koin demon aikana hyödyllisiksi. Tuon demon jälkeen olikin satulansovitusnäytös, jonka koin alunperin omalle kohdalleni tarpeelliseksi. Tuosta en kuitenkaan saanut hirveästi mitään uutta irti, mutta seurasin sen kyllä mielenkiinnolla loppuun asti.


Kuvailut messuilla jäivät vähemmäksi, sillä keskityin itse aiheeseen enemmän kuin kuvaamiseen esimerkiksi edellä mainituilla ohjelmanumeroilla. Esteratsastusta kuitenkin kuvasin ponien 100cm luokan ja jonkun verran myös suomenhevosten jalostusorien esittelyä. Näistä oreista löysinkin ehdottoman suosikkini messun hevosista! Eräästä hevosesta kerrottiin sen olevan 26-vuotias ja ratsastajansa kanssa heillä oli yhteisiä vuosia jo 21. Luottamuksen kyllä huomasi, sillä ratsastaja ratsasti hevosta löysin ohjin ilman satulaa ja näytti välillä mm. laukkaa ja laukanvaihtoja. Heidän menoaan oli upea katsella!

Kuvassa suosikikseni noussut hevonen (ja parivaljakko) messuilta!

Expo-alueelta olisi löytynyt vaikka mitä ostettavaa, mutta varsinkin alussa shoppailuun oli jotenkin todella hankala keskittyä. Ihmisiä oli niin paljon ja tilaa vähän. Onneksi sitten iltapäivästä porukka seurasi ilmeisesti ohjelmanumeroita, sillä expo-alueella pystyi jo kierrellä enemmän. Lopulta sieltä löytyi mukaan Jalmarin kuolaimettomiin pehmuste, heijastinsuojat eteen ja heppanameja testiin. Sinänsä harmittaa, etten löytänyt mitään erikoista, mutta kukkaroni kiittää, sillä rahaa meni alle 30e. Näin jälkikäteen muiden Instagram-julkaisuja katsoessani olen todennut, etten nähnyt varmaan puoliakaan messun tarjouksista! Tuntuu, että muut ovat löytäneet messuilta kaikenlaista, mitä olisin voinut itsekin tarvita. No, ehkä hyvä näinpäin, etten ostanut mitään ylimääräistä tai ihan tarpeetonta!


Olitteko te messuilla? Löysittekö jotain ostettavaa?

9. huhtikuuta 2018

Yksi kerta voi muuttaa kaiken

...niin hyvässä kuin pahassa.


Muistan, kuinka joskus puhuttiin, että osa hevosblogeista kertoo vain arjen parhaista puolista, eikä ollenkaan epäonnistumisista. Myös minä voin oikeastaan allekirjoittaa tämän väitteen omalla kohdallani. En nimittäin ole kirjoittanut niistä muutamista hieman huonommin sujuneista treeneistä, vaikka kuvamateriaaliakin olisi ollut. Tällaisia kertoja ei ole ollut montaa, mutta muistan ne kuitenkin. Syy kirjoittamatta jättämiseen ei kuitenkaan ole se, että haluaisin luoda tänne blogiin jotenkin täydellisen kuvan. Kaikkihan sen tietävät, ettei kenenkään elämä ole ainakaan jatkuvasti pelkkää ruusuilla tanssimista. Enemmän syy onkin siinä, ettei minua vain kiinnosta kirjoittaa siitä, jos treenit ovat menneet huonommin. Nyt kuitenkin ajattelin tehdä poikkeuksen!

Kuvituskuvina toimivat nämä poikaystäväni 24.3. ottamat maastoilukuvat, jolloin myös jännitin ratsastusta.

Edellä olevalla kappaleella aloitin postauksen, joka jääkin nyt luonnoksiin. Kyseisessä postauksessa kirjoitin siitä, kuinka minulle on muodostunut pelkotila liittyen Jalmarin ratsastamiseen. Tamma tiputti minut tammikuussa alas säikähtäessään tallikoiraa. No, sama toistui maaliskuun loppupuolella. Toki pysyin silloin satulassa, vaikka Jalmari tuntuikin rodeohärältä. Voin jopa myöntää, että olen hieman ylpeä siitä, etten tippunut! Joka tapauksessa tuosta syntyi minulle kuitenkin eräänlainen pelkotila. Jalmari nimittäin osaa käyttää ratsastajan pelkotilaa hyväkseen. Se alkoikin kytätä kaikkea olematonta, kun aloin itse jännittämään selässä. Sinänsä ihan loogista, mutta eihän ratsastamisesta oikein mitään tullut. Välillä menimmekin kirjaimellisesti askel kerrallaan, sillä pysäytin Jalmarin aina, jos tilanne alkoi vaikuttaa mielestäni liian pelottavalta.

Tämä kuva on kerralta, jolloin Jalmari sai säikähtäessään tiputettua minut. Tuolloin minulle ei kuitenkaan käynyt kuinkaan, vaikka tilanne näyttääkin yhtäkkiä hurjalta.

Voin siis myöntää, että pelkäsin tippumista. Sinänsä koomista, sillä olen tippunut valehtelematta lähemmäs sata kertaa. Ehkä itsesuojeluvaistoni on vain kasvanut vanhetessa. Muutaman ratsastuskerran ehdimmekin mennä niin, että jännitin Jalmarin selässä. Enkä muuten kirjoittanut näistä kerroista blogiin, vaikka kuviakin olisi ollut. Luottamukseni Jalmariin laski, eikä sekään oikein luottanut minuun. Asiaan kuitenkin tuli muutos jo yhdessä kerrassa. Menimme maastoon satulalla ja kuolaimettomilla ja päätin jo ennen ratsastusta, etten jännitä. Enkä muuten jännittänyt! Keksin heti alkukäynneissä Jalmarille tekemistä, eikä se ehtinyt kyttäämään mitään. Pystyin myös pitämään itseni rauhallisena, vaikka olisikin tapahtunut jotain jännittävää. Ja jännittävällä tarkoitan niitä asioita, jotka voisivat olla Jalmarin mielestä jännittäviä (esim. lumen tippuminen tielle tms.). Tuo pelkoni oli siis vain päänsisäinen ja se johtui täysin itsestäni. Jalmarista nimittäin kuoriutui taas se mitä luotettavin ratsu! Täytyy kuitenkin hehkuttaa, että tämä pelon voittaminen tuntui kyllä todella hyvältä! Yhdestä kerrasta syntynyt pelko voi hävitä jo yhdestä kerrasta, hassua.


Onko teillä ollut jonkinlaisia pelkotiloja hevosten kanssa?

31. maaliskuuta 2018

Suunta kohti hevosmessuja


Tampereen hevoset-messut lähestyvät taas hurjaa vauhtia ja niihin onkin aikaa enää todella vähän. Olen käynyt kyseisillä messuilla jo todella pitkään ja niistä onkin tullut jo oikeastaan perinne. Siksi suuntaan myös tänä vuonna kyseisille messuille! Toki tällä kerralla meillä oli puhetta kaverini kanssa, että käymme messuilla vain toisena päivänä. Viime vuonna olimme siellä molempina päivinä, joten ehkä nyt yksikin päivä riittää.


Tutkin messun ohjelmaa etukäteen ja totesin, ettei ohjelmassa ole paljoa sellaisia ohjelmanumeroita, jotka olisi ihan pakko nähdä. Ohjelmasta löytyy mm. rotuesittely, jonka nyt olen nähnyt jo useampanakin vuonna. Toki ohjelma on todella monipuolista, joten useampiakin kiinnostavia seurattavia varmasti löytyy. Täytyykin katsoa, mihin nyt sitten loppujen lopuksi päädynkään.

Eniten minua kiinnostaa sunnuntaina oleva Henri Ruosteen kouluklinikka. Kouluratsastajana minua totta kai kiinnostaa enemmän kouluklinikka kuin esteklinikat ja tuon edellä mainitun klinikan aionkin mennä katsomaan aika suurella todennäköisyydellä! Sitä ennen on Hevosbloggaajien handler-kisa -niminen ohjelma, jonka haluaisin myös nähdä.


Monena vuonna olen katsonut, että messuilla on myös satulansovitusnäytöksiä. Nyt päätinkin, että haluaisin mennä katsomaan näytöstä, joten myös ohjelma nimeltä Satulansovituksen perusteet kiinnostaa minua. Tuosta olisi nimittäin varmasti hyötyä tulevaisuudessakin, jos siitä saa jotain irti! Samaan kategoriaan kuuluu myös ohjelma nimeltä Varusteiden vaikutus hevoseen. Olen kuitenkin todennäköisesti menossa messuille sunnuntaina, jolloin tämä varusteiden vaikutus hevoseen -niminen ohjelma jää näkemättä.

Muita kiinnostavia ohjelmanumeroita ovat mm. Tasapainoinen istunta, tasapainoinen ratsukko ja Estekilpailut. Nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään pakollisia nähdä, sillä jossain välissä pitää ehtiä tutustua myös näytteilleasettajien tarjontaan. Ostoslistani on kyllä varsin tyhjä, mutta ainahan sitä voi katsella, jos jotain löytyisi mukaan.


Oletteko te tulossa Tampereen hevoset-messuille?

19. maaliskuuta 2018

Millainen on hyvä Instagram-tili?


Kun puhutaan sovelluksesta nimeltä Instagram, uskallan väittää kaikkien, tai ainakin suurimman osan tietävän, mistä puhutaan. Yhä useampi tuntuu käyttävän kyseistä sovellusta ja siellä on paljon myös tilejä, jotka on tehty erikseen hevosaiheisiksi tileiksi. Myös itseltäni löytyy kaksi tiliä. Toinen on ns. "normaali käyttötili" ja toinen alunperin blogille tehty hevosaiheinen tili, jonne nykyään päivittelen blogityylisesti esimerkiksi ratsastuskuulumisia. Tänne blogin puolelle en pystyisi millään kirjoittamaan jokaisesta tallikerrasta, joten siinä mielessä Instagram on kätevä.

Ajattelin kirjoittaa tähän postaukseen, millaiset hevostilit kiinnostavat minua erityisesti. Nämä ovat kuitenkin vain minun mielipiteitäni! @hymyillenhuomiseen tilini seuratuista löytyykin yli 300 tiliä, joita tykkään seurata syystä tai toisesta.


Ensimmäisenä voisin mainita kuvat, sillä niihin kiinnitän eniten huomiota. Monet puhuvat, että he haluavat nähdä enemmän videoita kuin kuvia, mutta kohdallani tämä menee päinvastoin. Ovat videot välillä ihan kivoja, mutta harvemmin jaksan katsoa niitä, ainakaan pelkästään. Sen sijaan kuvia on aina kiva katsoa. Varsinkin, jos ne ovat hyvälaatuisia ja hienoja. Mielelläni siis seuraankin tilejä, joissa kuvat ovat järjestelmäkameralaatuisia. Mutta kuten omallakin tililläni, aina ei vain ole laadukkaampia kuvia ja ovathan ne kännykkäkuvatkin ihan kelvollisia aina silloin tällöin.

Laatukaan ei kuitenkaan aina takaa sitä, että mielenkiintoni heräisi. Lähinnä tykkään katsella esimerkiksi niin kutsuttuja poseerauskuvia ja ratsastuskuvia. Toisaalta yksi kriteeri on mielestäni monipuolisuus. Jos tili on täynnä samantyylisiä ratsastuskuvia, alkavat nekin kyllästyttää jossain vaiheessa.


Edellä mainittujen kriteerien lisäksi kiinnostumiseeni vaikuttaa myös päivittelyn aktiivisuus. Jos tilille julkaistaan vain kerran kuukaudessa jotain, ei se välttämättä päädy seurattujeni listalle, vaikka kuvat olisivatkin hyviä. Toki itsekin päivittelen välillä hieman epäsäännöllisesti, mutta yritän julkaista kuvia tai videoita edes pari kertaa viikossa. Totta kai olisi parempi päivitellä useamminkin, mutta nykyään päivittelen enemmän omaksi ilokseni. Tilini toimii minulle jonkinlaisena tallipäiväkirjana.

Todellisuudessa taitaa kuitenkin olla niin, että eniten mielenkiintoni herättämiseen vaikuttaa tilin aihe. Seuraan vähemmän kilparatsastajien tilejä ihan siitä syystä, ettei aihe oikeastaan kiinnosta minua, sillä en itse kisaa. Sen sijaan tavalliset treenipäivitykset ja muut vastaavat kiinnostavat minua enemmän. Ja niin oudolta kuin se tuntuukin, myös ratsastaja ja hevonen vaikuttavat. Saatan nimittäin seurata jotain tiliä ihan senkin vuoksi, että tykkään ratsastajan tyylistä ratsastaa tai tilillä seikkailevasta hevosesta. Tiivistelmänä voinkin todeta, että todella monet tilit voisivat päätyä seurattuihini näillä perusteilla!


Millaisia Instagram-tilejä te tykkäätte seurata? 
Linkatkaan samalla omanne kommentteihin!